Huhuu! Inspiraatio missä olet?

Holahola sinne vaan taas :D Täällä alkaa jo ilta pimenemään kovaa vauhtia, joten ajattelin että nyt voisi olla hyvä hetki aloittaa iltadatailut ja avautuminen päivän vietostani. Täältä sitä pesee:

Heräsin aamulla herätyskellon armottomaan äänen, ja olisin voinut niiiiiin mielelläni jäädä vielä nukkumaan. Suurien ponnistusten jälkeen sain kuitenkin itseni ylös. Tein aamutoimenpiteet melko verkkaaseen tahtiin, ja kun minulla oli vielä hiukset ja meikki laittamatta, ja tietokone pakkaamatta, huomasin että kello on jo 20 vaille! Tein siis edelliset toiminnot supernopeaa ja olinkin ajoissa töissä. Lähdin vielä tänä aamuna TET-tytön kanssa yhdessä hakemaan kahvia, jotta homma olisi hänelle tuttu sitten huomenna, koska hän hakee nyt sitten vastedes kahvit. Uusimman kirous :D Nyt vastaus tämän kertaisen kirjoituksen otsikkoon: Yritin koko päivän kirjoittaa kulttuurishokki jutun oma kokemus osaa, ja en saanut tekstiä virtaamaan millään! Se vähä mitä sain kirjoitettua oli kyllä harvinaisen kakkaa ja kankeaa tekstiä että huhuhuh. Loppupäivästä meninkin sitten laittamaan joulukortteja kirjekuoriin koska tajusin että sen hetkisellä inspiraation määrällä en saa mitään aikaiseksi. Turisti-infolta tuli vastaus sähköpostiin englanniksi, ja he suostuivat haastatteluun sähköpostin välityksellä. Keksimä juttuni siis toteutuu! Jeij! :) Lähetän huomenna kysymykset heille sekä Englanniksi, että työkaverin käännettynä Espanjaksi, ja kirjoitan jutun sitten näitten kysymysten vastausten pohjalta. Lisäksi nyt kun aurinko kunnolla viitsisi pilkistää, niin käyn nappaamassa kuvia turisti-infosta. Tänään on onneksi satanut paljon vähemmän. Ainoastaan iltapäivällä oli yksi vesikuuro.

Töistä lähdettyäni kävin katsomassa matkan varrella olevasta kiinakaupasta (jossa en ollut ennen vieraillut) ((niitä tosiaan on useampi tässä kotikadullani)) olisiko siellä haluamani värisiä helmiä. Ja sielläpä oli! Täydellisen väriset, ja pituiset helmet! Olihan ne tietenkin aika kalliit, nimittäin 2e!!! Luulin astuneeni taivaaseen :D Ne siis todellakin lähtivät mukaani. Kotona olen nyt sitten kokannut kanakastiketta ja riisiä, josta itse asiassa tuli ihan syötävää, vaikkakin suurustus ei tällä kertaa aivan onnistunutkaan xP Eilen vielä ällöttävimmältä lihalta ikinä tuntunut kana, oli myös ihan hyvää. Lisäksi olen laittanut pyykkiä pesuun. Ja nyt olen sitten taas täällä koneella.

Tämänpäiväisestä kirjoittelustani taisi tulla normaalia lyhyempi, mutta tämän voi ehkä laittaa otsikon piikkiin :D Toivotaan että huomenna inspiraatiota olisi rahtusen enemmän x)

Siihen asti, Adiós!

- Tytti

p.s. Tytti ja Juhani jo yhden vuoden :) ♥

Havaintoja Espanjasta:

• Espanjalaiset kiinakaupat ovat aivan mahtavia! Miksei Suomessa ole paljoa niitä?
  
• Kerrasta oppii. Heti eilisen sadepäivän jälkeen kaikki kulkivat tänään kaupungilla sateenvarjo varulta mukana.
  
• Espanjalainen kana on kivemman näköistä paistettuna.
  
• Huomion arvoinen juttu: Espanjalaiset puhuvat KOVAA, melkein yhtä kovaa mitä suomalaiset maatalojen isännät.
  
• Espanjalaiset koirat ovat hyvin koulutettuja. Ne kulkevat täällä usein vapaana omistajiensa vieressä tai lähellä.
  
• Telkkari ei tuumaa näkyä kovin hyvin sateiden aikana/jälkeen.

Vettä, vettä ja vettä

Rakas blogiseni. Tänään on ollut kiva, mutta aivan liian sateinen päivä. Vettä on tullut koko päivän kuin Esterin pyllystä! Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta olen todella kettuuntunut tästä säästä :( Kerron nyt kuitenkin tarkemmin päiväni kulusta.

Aamulla heräsin herätyskellon ja sadepisaroiden ääneen. En saanut illalla kovin hyvin unta pollaani, joten olisin voinut oikein hyvin jäädä vielä nukkumaan. Nousin kuitenkin reippaasti ylös ja tallustin suihkuun. Saatuani aamutoimet kotosalla valmiiksi, lähdin ulos sateeseen. Koska en omistanut tuolloin vielä sateenvarjoa, jouduin kävelemään alkumatkan sateen uhrina. Suojatietä ylittäessäni viereeni käveli tummaihoinen nainen lapsensa kanssa, ja hän otti minut sateenvarjonsa alle aina työpaikalleni asti! Hän tunnisti heti että olen suomalainen ja oli tosi mukava. Ei vain suomessa ikään olisi noin kukaan tehnyt! :D Työpaikallemme oli tullut pariksi viikoksi tet-tyttö suomesta, ja lähdinkin hänen kanssaan takaisin vesisateeseen (tällä kertaa kuitenkin työkaverin sateenvarjo mukanani) hakemaan aamupalaa ja kahveja porukalle. Sieltä palattuamme kirjoitin kolumnini loppuun, ja sain sitten tehtäväksi aloittaa tekemään ehdottamaani juttua Fuengirolan turisti-infosta. Koska infopisteellä ei ollut omia nettisivuja, ja emme olleet varmoja kuinka hyvin siellä puhutaan englantia, lähdin käymään itse infopisteellä siinä toivossa että saisin samalla reissua tehtyä haastattelun. Infopisteelle oli matkaa 1,3 km ja ei todellakaan ollut kaikista mukavin matka kävellä mahdottomassa vesisateessa sinne ja takaisin, tyhjän saaliin kanssa. Nimittäin infopisteellä minulle kerrottiin että he eivät voi antaa haastatteluja, vaan niitä pitää pyytää isommalta jehulta sähköpostilla. Sain siis ainoastaan tämän sähköpostiosoitteen. Kotimatkalla työkaverini sateenvarjo teki kuoleman, joten kävin ostamassa minulle ja hänelle uudet sateenvarjot matkalla olleesta kiinakaupasta. Siellä oli kiva myyjä joka antoi minulle nenäliinan, koska ilmeisesti meikkini olivat levinneet. Enpä ollut tästäkään tietoinen :D Työpaikalle päästyäni kirjoitin isolle jehulle englannin kielisen mailin, ja lähdin sitten hakemaan itsellleni lounasta frescosta. Iltapäivästä sitten vielä sain aloittaa kirjoittamaan keksimääni juttua Kulttuurishokista. Etsin netistä infoa aiheesta, ja haastateltavaa psykologia suomesta, ja aloiti kirjoittamaan omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa pätkää.

Töistä päästyäni menin hakemaan Thelman pullapuodista iiiison paketin reissumies ruisleipää, ja heitin sitten ruisleivän, tietokoneen ja kameran kämpille. Lähdin saman tien takaisin sateeseen kohti Mercadona ruokakauppaa. Siellä sain kyllä taas etsiä jonkin aikaa ostoslistani asioita. Mm. Kermaa sain kysyä kolmelta myyjältä ja löysin sen vasta sitten 8DD Kotiin lopulta päästyäni kenkäni, sukkani ja housuni olivat polviin asti likimärät, joten vaihdoin suosiolla lököhousut ja villasukat jalkaan. Sitten pilkoin keittojuurekset ja kanapalaset muutamaan pussiin pakasteeseen valmiiksi. Täällä ei tosiaan saa keittojuureksia valmiiksi pusseissa, vaan ne pitää pilkkoa paketeista itse! Ja kaupassa ei ole marinoitua kanaa muuta kuin lihatiskillä. Ostin siis marinoimatonta kanaa, joka oli pilkkoessa ehkä ällöttävintä lihaa mitä olen koskaan pilkkonut :S Nyt sitten aloitin joka iltaisen dataushetkeni. Huomenna olisi töissä tiedossa ainakin kulttuurishokki jutun jatkamista. Huomisesta kuitenkin lisää vasta huomenna!

Hasta luego! :)

- Tytti

Havaintoja Espanjasta:

• Espanjalaiset ovat huomaavaisempia mitä Suomalaiset (Ainakin tämän päivän sattumusten perusteella!)
  
• Aurinkorannikko on nimetty aivan väärin (Ainakin viimepäivien perusteella!)
  
• Espanjalainen kana on outoa ja ällöä. (Ainakin ulkonäön perusteella!)
  
• Espanjalaiset tekevät vaikeasti jopa keittojuurekset (Miksi niitä ei voi olla pakastepusseissa!)
  
• Oisin rikas jos olisin ryhtynyt tänään Fuengirolassa sateenvarjojen myyjäks, koska niitä tuntui kaipaavan usemapi ihminen (Minä mukaan lukien) ja rikkinäisiä oli paljon roskiksissa ja kaduille hylättynä.

Aurinko, röhkivä koira, kiinalainen ruoka ja tuliainen

Holahola!

Olen nyt päivän kirjoituksen kanssa vähän normaalia aikaisemmassa, koska menen Espanjan aikaa seitsemäksi nettipaikkaan tunniksi, olen nimittäin sopinut webkamera-treffit . ;) Selitänpäs nyt tekstin otsikon sanoja vähän laajemmalta pohjalta :D

Heräsin tänään ensimmäisen kerran vasta vartin yli 9 ja olin harvinaisen ylpeä itsestäni. Jatkoin kuitenkin unia sinne 10 asti vielä. Kun kömmin olohuoneeseen, huomasin ikkunasta jotakin valoisaa. Sitä kutsutaan auringoksi! Aurinko tosiaan paistoi täydeltä terältään ja lähdinkin sitten heti aamupuuhieni jälkeen ulos. Kävin kävelemässä keskustassa katsomassa missä netistä katselemani kuntosali sijaitsee. Kuntosalille on tosiaan n. 20min kävelymatka tästä kämpältämme, ja sinne on helppo löytää. Ainut mistä en pidä kuntosalin sijainnissa, on että se on eräänlaisella ”sivukujalla”. Sieltä on kuitenkin helppo kävellä nopiaa rantabulevardille, jossa liikkuu aina väkeä. Uskonpa siis että lähden koittamaan kuntosalia ensi viikolla.

Käytyäni katsastamassa kuntosalin, kävelin takaisinpäin rantabulevardia pitkin. Olin päättänyt jääkaappini tyhjyyden takia hakevani tänään take away-ruokaa läheisestä kiinalaisesta. Kiinalainen oli kuitenkin vielä kiinni kun pääsin sen luokse, mutta eipä hätäpäivää! Olin nimittäin varautunut tähän nappaamalla laukkuuni mukaan kirjan, ja meninkin lueskelemaan sitä aurinkoiselle rannalle. Istuskelin bulevardin ja hiekan erottavalla kiviaidalla ja ohitseni menikin vähän vaikka minkämoista kulkijaa. Hauskimmaksi ohikulkijaksi nimitän pienen koiran, joka veti hihnassa niin kovaa, että sen hengitys kuulosti aivan possun röhkimiseltä! 8D Lueskeltuani rannalla n. puolitoista tuntia, lähdin katsomaan josko kiinalainen olisi jo avautunut. Se olikin avautunut, ja tilasin itselleni mukaan kanaa hapanimelä kastikkeella. Tämä kiinalainen oli siitä erikoinen, että riisi piti tilata ateriaan erikseen.

Kämpälleni palatessani aloitin ateriani syömisen ohessa katsomaan legendaarista Fer and Loathing in Las Vegasia . Ja pakko sanoa, että olin kyllä hieman pettynyt. En saannut elokuvasta oikein mitään irti ja odotin sen loppua vain kokoajan. Johnny Depp veti kyllä roolinsa moitteettomasti, pisteet siitä. Elokuvan lopulta loputtua, en jaksanut istua enää sisällä. Lähdin siis ulos kiertelemään katuni lähikauppoja ihan vain katselumielessä. Löysin kuitenkin sattumalta läheisestä jo monesti vierailemastani kiinakaupasta reissun ensimmäisen ostetun tuliaisen! Tämä tuliainen tulee rakkaalle Sako koiralleni :) Kierreltyäni aikani palasin kämpille lukemaan vielä vähän kirjaa, ja katselemaan musiikkikanavaa. Sitten lakkasin kynnet, tiskasin ja aloin kirjoittamaan tätä blogikirjoitusta jotta sen julkaisu ei menisi kovin myöhäiseen iltaan, ja jotta minun ei tarvitsisi kirjoittaa tätä nettipaikassa.

Vielä olisi tunti ja vartti aikaa ”treffeihin”, joten taidan syventyä vielä hetkeksi kirjan lukuun, ja häippäisen sitten nettikahvilaan. Mutta tosiaan, leppoinen sunnuntai alkaa olla takanapäin, ja huomenna alkaakin sitten taas reipas työviikko.

Huomiseen asti siis, Moido! :)

- Tytti

Havaintoja Espanjasta:

• Espanjalaiset koirat osaavat röhkiä.
• Fuengirolan keskusta on paljon karumpaa esim. katukivetykseltään, mitä esim. Los Boliches.
• Espanjalaisen kiinalaisen ravintolan kana-hapanimeläkastikkeella ei ole yhtä hyvää mitä suomessa!
• Lähipuodeissa on aivan liikaa kaikkea kivaa, tässä ehkä isoin syy miksi olen saanut hillittyä itseni (vielä) ostoksilta. Liikaa valinnanvaraa!!!
• Legendaariset elokuvat eivät ole aina maineensa väärttejä.

Outo uni, puuroriisiä, pieni suklaapuoti ja videoiden vuokrausta

Iltaa vain taas täältä Epsaniasta! Lauantai vapaa-päivä alkaa olla pulkassa, ja on kyllä ollut mukava lojua vain ihan kotona tällaisena sateisena päivänä. Kerronpas kuitenkin lojumisestani lisää!

Heräsin aamulla ensimmäisen kerran vartin yli kahdeksan, mutta vihastuin itselleni ”Nyt kyllä Tytti nukutaan kun kerrankin saa!” ja sain sitten jatkettua untani kymmeneen asti.

Nyt on kyllä pakko kertoa mun eriskummallisimmasta unesta vähään aikaan, koska oon nauranut itsekin tälle aina vähän väliä päivän aikana kun olen sitä muistellut! 8DD Noh, muistan unen alkaneen siitä että olimme ilmeisesti päättäneet Hennan ja Miran kanssa lähteä Namibiaan! Mutta juuri kun oltiin menossa kirjautumaan lennolle, niin oviaukon yläpuolelta alkoi laskeutua rautaverho, koska ilmeisesti check in oli menossa kiinni. Kerkesimme kuitenkin juuri ja juuri rautaverhon alta, ja heitimme laukkumme liukuhihnalle, ja juoksimme lentokoneeseen. Namibiassa menimme sitten jonkin sortin perhekodille, jonka isänä oli John Travolta!!! John Travolta oli kylläkin parrakas, lihava ja hänellä rehotti rintakarvat. Perhekodilla kysyttiin tahtoisinko tehdä töitä sielläkin. Kerroin että voisihan se olla mahdollistakin, jos vaikka tekisin viikonloppuisin freelancer juttuja sinne. Minun kuitenkin piti kysyä asiasta vielä opetuskomitean pomolta tai joltakin vastaavalta. Rupesin siis etsimään tämän tittelin omaavan puhelinnumeroa luettelosta, kun yhtäkkiä kuulin sohvalta takaani lauseen: ”Niin sulla oli jotakin asiaa?” Ja kuka siinä sohvalla istuikaan. Perussuomalaisten puheenjohtaja, Timo Soini?!?!?!? Kerroin hänelle siis asiani, ja hänen vastauksensa oli tyyliin, ”Jaa, no empä tiedä.” Ja sitten hän poistui paikalta. Sen jälkeen tajusin, että minullahan on Espanjassa työsopimus, ja oli sunnuntai, ja minun pitäisi olla huomen aamuna töissä! Kerroin tämän perhekodin äidille, ja tämä kertoi minulle että he eivät jaksa lähteä viemään minua lentokentälle, mutta hän tietää yhden hyvän autotarrojen tekijän. Hetken päästä pihaan ilmestyi poliisiauto, jonka oli ilmeisesti tarroillansa autotarrojen tekijä luonut. Perhekodin äiti sanoi vain että, ”Saatpas nyt sitten opetella ajamaan!” ja minun piti lähteä yksin ajamaan wannabe-poliisiautolla lentokentälle. Uni loppui tähän vaiheeseen, ja herätessäni olin vieläkin aivan täpinöissä, että pitää päästä Espanjaan pitää päästä Espanjaan!!! …Samassa tajusin, että minähän OLEN Espanjassa…. HÄMMENTÄVIN uni vähään aikaan, en voi muuta sanoa 8DDD

Jospa nyt kertoisin ihan tosielämästä… Eli siis herättyäni kävin suihkussa ja lähdin sitten ulos aikeissani ruokakauppa. Ulkona nimittäin sato aivan ä-lyt-tö-mäs-ti, joten tyydyin lähi Spariin. Päätin tehdä ruuaksi itselleni tonnikala salaattia. Kaupassa katsoin että Uncel Ben´s riisit olivat aika tyyriitä, joten päädyin Sparin omaan riisiin. Paketin Englannin kielisessä käännöksessä luki: Long rise. Kävin myös katsomassa oliko videovuokraamo auki, mutta se oli vielä kiinni.

Kotona aloin kokkailemaan touhukkaana salaattia. Kun riisi alkoi kypsymään, haistelin sitä, ja totesin sen haisevan hieman.. oudolle. Maistoin siis sitä hieman, ja tunnistin maun. Mausta päätellen, olin ilmeisesti ostanut vahingossa PUURORIISIÄ!!! xD Että mä osaan :D Noh tulipahan joulupuuroa varten riisit ostettua jo valmitteeks! 8D Onnistuin vielä polttamaan sitä kattilan pohjaankin taitavana likkana.

Sitten aloitin lukemaan aikaisemmin viikolla ostamaani käytettyä pokkaria, ”Pieni suklaa puoti”. Uppouduin kirjaan niin hyvin, että sen parissa vierähti 3-4 tuntia. Kyllästyttyäni lähdin katsomaan olisiko videovuokraamo jo auki. Se olikin jo auki, ja sisään astuessani suomalainen mukava liikkeen omistaja jutteli minulle pitkät pätkät mm. säästä. Kahden elokuvan vuokraaminen kahdeksi päiväksi, maksoi 5 e. Vuokrasinkin vanhojen muistojen kunniaksi Bend it like Beckhamin, ja sivistymättömyyteni takia oli pakko vuokrata Fear and Loathing in Las Vegas. En tosiaan ole nähnyt sitä ikinä. (Mä asun korvessa, ymmärrystä kiitos!) Katsoin sitten kämpillä Bend it like Beckhamin, ja siivosin sitten kokkailu sotkuni. Ja sitten tulinkin tänne koneelle taas vaihteeksi! :D

Tällaista vaihderikasta menoa tänään. Palataan huomenissa! Jos vaikka sitä aurinkoakin välillä näkyisi…

- Tytti

Havaintoja Espanjasta

• Espanjalaiset mummelit ovat aivan samanlaisia kuin suomalaiset mummelit kaupassa. He odottavat että kassan myyjä on vetänyt kaikki tuotteet läpi, ja kertonut loppusumman. Sitten he avaavat lompakkonsa, ja kippaavat kaikki kolikot tiskille, ja laskevat niitä muutaman tunnin siinä :D
• Videovuokraus on täällä tarkkaa. Kun minullekkin nyt tehtiin käyttäjäprofiili sinne, otettiin tietoni ylös henkilötodistuksesta, ja minusta otettiin jopa KUVA! Lisäksi jos tahdomme että Suvikin saa käyttää mun profiilia aikanaan, pitää Suvinkin mennä kuvattavaksi! :D Videot pitää olla 19.00 mennessä palautettuna palautuspäivänä, tai tulee 2,5 e sakkomaksua!
• Long Rise, saattaa tarkoittaa Espanjalaisten mielestä samaa asiaa, mitä Porridge rise. Meilläpäin taas Long Rise tarkoittaisi pitkäjyväistä riisiä, eli ns. ruokariisiä.
• Miten saadaan Espanjalaiset pois kaduilta? = Laitetaan vettä satamaan koko päiväksi.