Viimeinen naula arkkuun

Hola hola, viimeisen kerran! Tänään olen ollut tasan viikon takaisin Suomessa, ja tuntemukset ovat edelleen kieltämättä melko sekavat. Lämpötila eroa on ollut ne rapeat 40 astetta!! Kerron nyt kuitenkin ensimmäisen viikkoni menosta ja viimeisistä tunnelmistani.

Maanantai meni tosiaan junalla matkustamiseen takaisin pohjanmaalle. Naapurikaupungin juna-asemalla olin puolen päivän aikoina, ja vastassa olikin isosisko ja isä. Juna-matkassa oli hassua kun kaikki kyselivät isoista laukuistani ja tarjoilivat apua :D Matka meni kuitenkin leppoisasti nukkuessa. Kotona koirani juoksi minua vastaan ja äiti oli tehnyt lempiruokaani. Tuli heti kotoinen olo, vaikka olo oli samalla todella sekava. Ensimmäinen päivä meni oikeastaan tavaroita purkaessa, tuliaisia jakaessa ja tavaroita uudestaan pakatessa seuraavan päivän opiskelupaikkakunnalle lähtöä varten.

Opistolle seuraavana päivänä päästessäni vastaanotto oli mitä mahtavin. Huoneeni seinälle solussamme oli tehty muistilapuista hieno sydän, joihin oli kirjoitettu terveisiä. Sydämiä löytyi myös muualta pitkin poikin huonetta. Olo jatkui kotoisana, mutta outona. Tunneille lähdimme yhdessä ja näin taas paljon ihania ihmisiä joille sain selittää tunnelmistani ja reissusta. Tiistai-iltana aloitti vielä autokoulukin.

En jaksa/osaa kuvata loppu kouluviikkoni tunnelmia paremmin, kuin että OUTOA. Yleisaineet jatkuivat ja totesin entistä enemmän kuolemani koittavan tämän jakson aikana. Ei nimittäin yleisaineet oikein nappaa. Oli kuitenkin ihanaa nähdä ystäviä jälleen vaikka kouluympäristö tietyllä tapaa alkoi stressata heti. Kävin myös tapaamassa sisaruksia ja leikkimässä joulupukkia jakamalla tuliaisia sisarusten lapsille.

Viikonlopun vietto on vahvistanut mielipidettäni, että olisin tarvinnut sen yhden viikon reissun jälkeen ihan vain kotona olemiseen. (Opiskelijan on tehtävä, mitä opiskelijan on tehtävä.) Olen värkännyt kotona olevan remontin parissa ja on ollut mukava ihan vain istua vanhempien kanssa katsomassa tv:tä. Ei ole itse asiassa tietokonekaan pahemmin kiinnostanut :D Kävin myös tapaamassa isovanhempiani ja nyt yökyläillen isosiskoni luona. On kuitenkin pakkasesta ja pienluontoisesta stressistä ja outoudesta huolimatta mukava olla kotona.

Kaipaanko siis vielä mitään Espanjasta? Lämpö oli tietenkin plussaa, mutta pakkasesta huolimatta nautin jollain tapaa lumesta. Ehkä siksi kun sitä ei ole pahemmin nyt normaaliaikaan nähnyt :D Lisäksi kaipaan työpaikkaani, eniten tietysti työkavereita. Yleisaineet luovat suurta perspektiiviä! Kämppää ei ole ikävä, hyi olkoon. Homeeton ympäristö on parhautta!

Toivon että joku on saanut jotain iloa irti tästä päivittäisestä vuodattelustani, ja toivon että seuraavat Espanjaan työharjoitteluun aikovat voivat saada jotain vinkkejä täältä. On ollut oikeastaan melko terapeuttista kirjoitella tätä joka ilta vaikka välillä meinasi laiskuus iskeä. Olen kuitenkin tietyllä tapaa ylpeä itsestäni että kirjoitin tätä Espanjassa ollessa oikeasti joka ilta! :D Aion lisätä tähän blogi-kirjoitukseen vielä muutaman päivän sisällä kuvakollaasin minun Espanjastani. En ole tätä saanut aikaiseksi Suomi-ihmettelyn melskeessä.

…Näin sunnuntaiyön pikkutunneilla, kun alan oikeasti pikkuhiljaa tajuamaan mitä tässä on tapahtunut, voin sanoa että olo on tietyllä tapaa kuin unesta heränneellä :)

Kiitos, anteeksi ja näkemiin Espanja, oli hauska tutustua :)

- Tytti

Ilmoitusluontoinen asia

Iltaa jälleen!

Halusin vain tulla ilmoittamaan tänne, että kuvakollaasi ja viimeiset tunnelmat reissun jälkeen tuleekin vasta ensi vkl aikana. Syyksi nimeän tämän aamuisen heräämisen kuudelta, junamatkailun, kotioloilun, huomen aamuisen puoli kuuden herätysajan ja arjen päälle painamisen. 

Ehkä ihan hyväkin niin, että viimeinen postaus tulee vasta vkl. Kerkeän sulatella vähän kaikkea  tapahtunutta :)

Siihen asti, pitäkää hauskaa!

- Tytti

Kommellusmatkustusta!

Mä oooooooooooooooooon täällä taaaaaaaaaaaaaaaaaaaaas! No kuis hurisee? Eli Tytti on laskeutunut jälleen Suomen maalle. En malttanut vielä mennä nukkumaan, joten ajattelin kirjoitella vielä blogikirjoituksen matkapäivästäni. Matka oli todellakin tääääyynä kommelluksia toisensa perään! Niistä pian lisää :P

Tosiaan, jos lähdetään liikkeelle siitä mihin viimeisin blogikirjoitus jäi: ELI! Sainkin puhelun kiinteistövälitysfirmalta, ja menin kirjoittamaan vesi/sähkölasku sopimuksen sinne. Ne siis maksettiin takuuvuokrastamme, ja sainkin ylijäävää rahaa vielä! Sitten kämppä tultiin tarkistamaan. Siivoiluni eivät kuitenkaan aivan täysin kelvanneet, joten jouduin maksamaan vielä 30€ siivousmaksua. Sitten jäin vielä yksin kämpälle hetkeksi ja lähdin kohti juna-asemaa. Matkani alkoi mukavasti, koska päästyäni n. 100 m kämpän ovelta kohti juna-asemaa, laukkuni vetokoukku katkesi. Jouduin siis vetämään isoa raskasta laukkuani perässä siitä laukun yläosassa olevasta kantovivusta. Ylämäet oli mukavia :D Jouduin kieltämättä pitää matkalla muutaman levähdystauon. Lisäksi minulla oli jo valmiiksi talvitakki päällä, joten hiki oli taattua. Päästyäni lopulta junaan istahdin inva-paikalle laukkujeni kanssa. Olenpas julma kansalainen. Puolet matkasta minua tuijotti vastapäätä ruskeilla silmillään tyttövauva. Tiedän, olen aika tuijottamisen arvoinen, sen verran oudon näköinen. 

Päästyäni junalla lentokentälle asti, oli vuorossa seuraava haaste: rullaportaat! Edelläni meni vartija, mutta itse en tuumannut/uskaltanut saada millään astuttua portaalle. Ne meni liian lujaaa!! Lopulta kuitenkin pääsin kahden laukkuni kanssa portaalle, ja katsoessani ylös huomasin vartijan nauravan minulle. Ei sillä, olisin kyllä itsekin nauranut itselleni :D Pääsin oikealle terminaalille, ja nousin hissillä oikeaan kerrokseen. Löysin taulun josta katsoin missä check innini on, ja lompsin sinne. Olin tässä vaiheessa jo meleko naatti! Olin menossa jo jonoon, kun huomasin että eihän siinä air finland lue! Huomasin myös että check innin alkuun on vielä puolituntia, joten istuin rennosti penkille odottelemaan, vedin henkeä, ja soitin poikakaverille Suomeen sen hetkiset kommellukset. 

Kun kello läheni check innin alkamisaikaa, menin jonoon odottelemaan. Valitsin tietenkin juuri sen jonon, jossa jono meni hitaammin. Kun lopulta oli vuoroni, laitoin laukkuni punnittavaksi: 27,8….(sallittu 20kg) Shiiiiiiiiit. Virkailijat kertoivat että minulla on hieman ylipainoa, (yllätysyllätys). Vetosin kolmen kuukauden oleskeluaikaani. Sitten he pyysivät käsimatkatavaralaukkuani hihnalle. 11kg…(sallittu 5kg) Hihihi :D Naiset kertoivat minulle että laukku ei mene käsimatkatavarasta joten sen ainakin joutuu laittamaan ruumaan. Kysyin siis paljonko joudun maksamaan, ja he sanoivat: 30€….. En siis joutunut maksamaan kuin laukun ruumaan menon hinnan! Jippiiiiii! :D Kävin maksamassa laukun ja lähdin suunnistamaan kohti turvatarkastusta. Samassa huomaan jotakin oikean jalan kengässäni, nimittäin vetoketju on rikki. Tässä vaiheessa meinasi jo alkaa keittämään. Menin siis turvatarkastuksen läpi ja syömään ketutukseeni Burger Kingiin. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Syötyäni kävin vielä tax free kaupassa ostamassa halpaa karkkia, ja vettä matkalle kiskalta. Sitten lähdin suunnistamaan kohti lähtöporttia. Sehän tietenkin oli juuri se kaikista kauimmainen portti koko terminaalissa! :D Ei näin. Odottelin pienen hetken kunnes porukkaa alettiin päästää sisään. Oma paikkani löytyi juuri ennen premium-osastoa, vanhan pariskunnan vierestä. Lento oli ajallaan, ja meni muutenkin hyvin. Syötäväksi saimma lihapullia ja muussia, ja juttelin matkan aikana paljon kaikkea mukavia vieressäni istuneen pariskunnan naisen kanssa. Sain kai puoleksi tunniksi ainakin ummistettua silmänikin. 

Päästyäni Suomen kamaralla seurasin massaa ja löysin laukkuhihnalle. Laukkuja sai odottaa aika kauan, koska meidän lentomme lisäksi siinä pyöri kahden muun lennon laukut. Ensiksi tuli iso laukkuni. Väki väheni hihnalta, ja pikkulaukkuani ei tuumannut kuulua. Yhtäkkiä puhelimeni soi, ja mies ääni puhelimessa kertoo soittelevansa Helsinki-Vantaan lentokentältä, ja että laukkuni oli pelastettu rampin päältä, ja se on tulossa kohti liukuhihnaa, ja samallahan se sieltä tulikin!

Isosiskoni oli minua vastassa heti aulassa, ja menimme autolle suoraan. Nyt sitten istuskelen täällä hänen ja hänen poikaystävänsä kämpillä datailemassa. Matkapäiväni kruunasi, kun avasin laukkuni, ja huomasin että yhdestä 5kpl kitkat pakkauksestani oli syöty kolme kitkattia! XDDD Nälkäisiä turvatarkastajia liikkeellä! :D

Sellaista! Nyt on matkustettu yksin lentokoneellakin, ja ei se nyt niin vaikeata loppujenlopuksi ollut. Kommellukset olivat kuitenkin melko ensimmäiseen kertaan kuuluvia, kaikki kerralla periaatteella :D 

Huomenna junani lähtee 7:30, joten taidan tästä pian lähteä paapimaan. Nimittäin alkaa peellä loppuu aalla huomenna on hienoo olla pohjanmaalla ;)

Huomiseen!

- Tytti

Havaintoja LENTOKENTÄLTÄ:

• Rullaportaat ovat liian haasteellisia nuorille tytöille jotka omistavat painavia laukkuja! Terveisin yhden tytön tutkimustulos.
• Virkailija: ”Tarvitsetko mitään laukuistasi ennen kuin ne menevät ruumaan?” Tytti: ”Eei enhän minä, kiitos” *Tytti kävelee nätisti kohti turvatarkastusta, kunnes huomaa: Toisesta kengästä vetoketju kokonaan rikki, irti, poikki, katki. EI NÄIN.
• Tytin neuvo: Kun elämä ottaa päästä, mene Burger Kingiin! *sulosointuinen tunnari musiikki*
• Do not follow the masses, follow the signs!
• Havainto: Laukkujen turvatarkastajia ei ruokita tarpeeksi!

Adiós España, Hei taas Suomi!

Hyvää huomenta! 

Espanja aika käy vähiin! Junani kohti lentokenttää lähtee parin tunnin kuluttua, ja näillä näkymin lentoni pitäisi lähteä ajallaan. Näin ainakin netistä tehdyn tarkistukseni mukaan.  Laukut on pakattuna, kämppä siistinä, ja roskat vietynä. Olen siis avaimien luovutusta vaille valmis lähtöön kohti kotimaata.

Minua hieman mietityttää selviytymiseni näiden laukkujen kanssa lentokentälle, ja toisaalta miten onnistun suunnistamaan lentokentällä :D Suvin ohjeiden mukaan kannattaa kuitenkin mennä vain massan mukana niin selviää! Tähän siis pyrin! ;D Pientä jännitystä ilmaan luo myös virkailijan arvonta. Laukun sakkokilot, maksaako vai eikö maksaa? Toivottavasti kaikki menisi kuitenkin hyvin :) Kyseessä on tosiaan nyt aivan ensimmäinen kerta kun lennän yksin yksin yksin, ilman ketään vähäänkään tuttua. Dinddinddiii. Toivon saavani ikkunapaikan että saa katseltua maisemia.

Lentoni pitäisi olla Helsinki-Vantaan lentokentällä 21.30 suomen aikaa, ja isosiskoni tulee minua vastaan. Olen yön häneen luonaan, ja maanantaina hyppään junaan kohti pohjanmaata. 

Mitkä siis ovat fiilikset? Fiilikset ovat edelleen melko käsittämättömät, kirjaimellisesti. Tilanne on melko sama kuin tänne lähtö vaiheessa. En siis oikein tajua missä ollaan menossa. :D Tuntuu oudolta päästä taas kotiin. Toisaalta tuntuu että aika on mennyt mielettömän nopeaa, toisaalta tuntuu taas että olen ollut pidempään kuin lähes kolme kuukautta pois kotoa. Osaltaan tuntuu taas että olisin ollut kesälomalla ja palaan nyt kouluun, kylläkin talvisempaan aikaan :D 

On todella kiva päästä kotiin omalla tavallaan, mutta osaltaan – en olisi muuten ikinä ensimmäisen viikon aikana uskonut sanovani tätä – tulen ikävöimään varmasti tiettyjä asioita Espanjasta. Ihmiset osaavat olla täällä välillä yllättävän ystävällisiä ja huomaavaisia, välimeren tuulessa on mukava istua rannalla, kitkatit,yms. hihi :D

Näin lopuksi sanottuna, en siis kadu päätöstäni lähteä työharjoitteluun ulkomaille. Oli kyllä aivan lähtemisenarvoinen reissu! :) Olen todella kiitollinen täällä kokemastani ajasta työharjoittelupaikalleni, joka oli aivan mahtava. Suuri kiitos kuuluu myös ihmisille jotka ovat tehneet täällä olostani kotoisaksi, listan kärjessä tietenkin Suvi. :)

Nyt kuitenkin lopetan höpinät, toivotaan että lentokone pysyy ilmassa! Vihoviimeinen naula tämän blogin arkkuun tulee luultavasti maanantai-iltana. Pyrin kokoamaan jonkin sortin kuvakollaasin sitä varten :)

Hasta luego!

- Tytti

Havaintoja Espanjasta: 

• Espanja havainnoituna, matka käy takaisin havainnoimaan Suomea :)

Siivous- ja pakkausrumbaa, sekä hyvästit Fuengirolalle

Holahola! Wau. Enpä osannut kuvitella tätä iltaa muutama kuukausi sitten. Viimeinen ilta Fuengirolassa. Olotila on harvinaisen outo, kun ajattelee että huomen iltana olen taas keskellä talvea. Viimeiset kolme kuukautta on tuntunut tietyllä tapaa jopa kesälomalta! :D Tunnelmat ovat osaltaan haikeat, mutta toisaalta on mahtavaa nähdä rakkaita ihmisiä taas! Sopeutuminen takaisin vie kuitenkin aikaa, siitä olen varma :D

Olin aamuksi laittanut herätyksen 12, koska päätin että aloittaisin silloin siivoilut. Heräsin kuitenkin ensimmäisen kerran jo puoli 10! Sain kuitenkin jatkettua unia heikosti puolitoista tuntia.  Noustuani ylös söin viimeiset tortillajämät ja laiton itseni sitten siihen kuntoon että kehtasin astua ovesta ulos. Ennen kuitenkin ovesta ulos astumistani, yksi isosiskoistani soitti minulle, ja kertoi tulevansa huomenna minua vastaan lentokentälle, ja sovimme aikataulusta milloin lähden maanantaiaamuna junalla kohti kotia Helsingistä.

Astuttuani ovesta ulos kävin kiinteistövälittäjällä muistuttamassa huomisesta lähdöstäni, ja sovimme että sieltä tultaisiin hakemaan avaimia ja tarkistamaan kämppä 11.30. Käväisy ulkona oli siis vain pikainen.

Palattuani kämpälle aloitin siivousrumban. Aluksi siistin keittiön tiskaamalla ja järjestelemällä ja heittämällä ylimenevät ruoat roskiin. Keittiöstä siirryin olkkariin, ja olkkarista pesuhuoneeseen. Kun olin saanut muut siivoukset tehtyä, lakaisin ja pesin vielä lattian. Siivous sujui ihmeen helposti, ja nopeasti! Olin yllättynyt! ;O Sitten linnoittauduin sohvalle märkää lattiaa piiloon, ja aloin katselemaan mtv:tä. Kun kyllästyin telkun katteluun, päätin lähteä ulos, kamera kaulassa ja roskasäkit kourassa.

Kävelin pitkin Fuengirolan katuja ja kuvasin aina kuin siltä tuntui. Heitin myös matkalla kasan roskapusseja roskiksiin, ja jäi pusseja vielä huomenaamuksikin. Kävelin kohti aurinkoa kotikatuani pitkin. Kävelin junakatua pitkin. Kävin katsomassa työpaikkaani vielä kerran. Kävelin rantabulevardilla imien syvän sinisen välimeren ilmaa sisääni… ajatella että tämä kaikki jää taakse huomenna, ajattelin. Nää mun blogikirjotukset kuulostaa kokoajan vain enemmän syvällisiltä, mutta tässä käydään taas melkoista muutosta läpi, hahah :D

Palattuani kävelyltä, katselin vielä vähän aikaa telkkaria, ja aloitin sitten ultimate-pakkailun. Laukku tuli ensiksi todella täyteen, mutta taittelin vaatteet eritavalla, ja sainkin tavarat fiksusti laukkuun! :D Ensimmäinen punnitus: 28.6… O-OU! :D  Nyt olen sitten illan mittaan värkännyt tavaroita, ja sain tungettua käsimatkatavaroihin niin paljon vaatteita, että matkalaukku painaa n. 26 kg… toivotaan että saisin armollisen virkailijan! :D Puhuin vielä toisenkin isosiskoni kanssa puhelimessa :)

Kun nälkä alkoi kurnimaan, päätin tehdä nostalgiaa nostattavan teon. Kävin nimittäin hakemassa pizzan juuri samasta suomalaisesta pizzeriasta, josta hain ensimmäisenä iltanani sateessa pizzaa, kun en löytänyt auki olevaa ruokakauppaa.

Kämpällä syötyäni pizzan, menin käymään viimeisen kerran suihkussa. Heitin myös lisää turhia purnukoita roskikseen. Istuessan sohvalle datailemaan ovisummerini soi yhtäkkiä. En kuitenkaan mennyt kuuntelmaan ovipuhelinta, koska en odottanut ketään, ja ajattelin siellä olevan vain joku Espanja-juoppo. Yhtäkkiä kuulin kuitenkin hentoa ”Tyyytttiii” huhuilua. Menen ikkunaan, ja huomaan että työharjoittelijakaverinihan se siellä! Hän tuli istuskelemaan ja katsomaan telkkua kanssani vähäksi aikaa. Mukava yllätyshän tuo :) 

Illasta olen vielä järjestellyt tavaroita ja tuskaillut laukkujen kanssa. Huomenaamuna herätys on jo 9 aamulla. Pitää vielä viedä roskia ja katsoa että paikat ja tavarat ovat kunnossa, ja puoli 1 onkin sitten jo menoa :) Outoa, niin outoa!

Koitan saada huomenaamuna vielä lyhyen postuaksen kirjoitettua ennen lähtöä :) … Viimeinen yö Espanjassa tiedossa!

- Tytti

Havaintoja Espanjasta:

• En osaa nimetä lempipaikkaani kotikaupungistani. Mutta pidän ainakin rantabulevardista paljon :)
• Voihan pakkaus.. toivottavasti virkailija olisi armollinen. Jos hän alkaa nipottamaan laukun painosta, aion aluksi vedota pitkäaikaiseen oleskeluuni Espanjassa. Vara selityksiksi luen myös lestadiolaisen perheen, köyhyyden, kukaan muu ei ole ennen ollut ulkomailla, rakennamme taloon laajennusta ja minun piti tuoda halpoja tiiliä Espanjasta jne… :D…. Ehkä jätän varaselitykset kuitenkin väliin.
• Hahah pääsen pian homeesta eroon! :D … Mutta jos eroan muista suomalaisista sini-vihreällä värityksellä, niin home on seurannut mukana.. toivotaan että ei! ;D
• Oli hassu käydä siellä pizzeriassa taas tänään, koska en ole käynyt siellä muuta kuin viimeksi ensimmäisenä iltanani Espanjassa.. tuntui tietyllä tapaa kuin olisi palannut alkupisteeseen :D
• Huomisesta lentokenttä seikkailusta tulee… mielenkiintoista! :D