Maanantai meni tosiaan junalla matkustamiseen takaisin pohjanmaalle. Naapurikaupungin juna-asemalla olin puolen päivän aikoina, ja vastassa olikin isosisko ja isä. Juna-matkassa oli hassua kun kaikki kyselivät isoista laukuistani ja tarjoilivat apua :D Matka meni kuitenkin leppoisasti nukkuessa. Kotona koirani juoksi minua vastaan ja äiti oli tehnyt lempiruokaani. Tuli heti kotoinen olo, vaikka olo oli samalla todella sekava. Ensimmäinen päivä meni oikeastaan tavaroita purkaessa, tuliaisia jakaessa ja tavaroita uudestaan pakatessa seuraavan päivän opiskelupaikkakunnalle lähtöä varten.
Opistolle seuraavana päivänä päästessäni vastaanotto oli mitä mahtavin. Huoneeni seinälle solussamme oli tehty muistilapuista hieno sydän, joihin oli kirjoitettu terveisiä. Sydämiä löytyi myös muualta pitkin poikin huonetta. Olo jatkui kotoisana, mutta outona. Tunneille lähdimme yhdessä ja näin taas paljon ihania ihmisiä joille sain selittää tunnelmistani ja reissusta. Tiistai-iltana aloitti vielä autokoulukin.
En jaksa/osaa kuvata loppu kouluviikkoni tunnelmia paremmin, kuin että OUTOA. Yleisaineet jatkuivat ja totesin entistä enemmän kuolemani koittavan tämän jakson aikana. Ei nimittäin yleisaineet oikein nappaa. Oli kuitenkin ihanaa nähdä ystäviä jälleen vaikka kouluympäristö tietyllä tapaa alkoi stressata heti. Kävin myös tapaamassa sisaruksia ja leikkimässä joulupukkia jakamalla tuliaisia sisarusten lapsille.
Viikonlopun vietto on vahvistanut mielipidettäni, että olisin tarvinnut sen yhden viikon reissun jälkeen ihan vain kotona olemiseen. (Opiskelijan on tehtävä, mitä opiskelijan on tehtävä.) Olen värkännyt kotona olevan remontin parissa ja on ollut mukava ihan vain istua vanhempien kanssa katsomassa tv:tä. Ei ole itse asiassa tietokonekaan pahemmin kiinnostanut :D Kävin myös tapaamassa isovanhempiani ja nyt yökyläillen isosiskoni luona. On kuitenkin pakkasesta ja pienluontoisesta stressistä ja outoudesta huolimatta mukava olla kotona.
Kaipaanko siis vielä mitään Espanjasta? Lämpö oli tietenkin plussaa, mutta pakkasesta huolimatta nautin jollain tapaa lumesta. Ehkä siksi kun sitä ei ole pahemmin nyt normaaliaikaan nähnyt :D Lisäksi kaipaan työpaikkaani, eniten tietysti työkavereita. Yleisaineet luovat suurta perspektiiviä! Kämppää ei ole ikävä, hyi olkoon. Homeeton ympäristö on parhautta!
Toivon että joku on saanut jotain iloa irti tästä päivittäisestä vuodattelustani, ja toivon että seuraavat Espanjaan työharjoitteluun aikovat voivat saada jotain vinkkejä täältä. On ollut oikeastaan melko terapeuttista kirjoitella tätä joka ilta vaikka välillä meinasi laiskuus iskeä. Olen kuitenkin tietyllä tapaa ylpeä itsestäni että kirjoitin tätä Espanjassa ollessa oikeasti joka ilta! :D Aion lisätä tähän blogi-kirjoitukseen vielä muutaman päivän sisällä kuvakollaasin minun Espanjastani. En ole tätä saanut aikaiseksi Suomi-ihmettelyn melskeessä.
…Näin sunnuntaiyön pikkutunneilla, kun alan oikeasti pikkuhiljaa tajuamaan mitä tässä on tapahtunut, voin sanoa että olo on tietyllä tapaa kuin unesta heränneellä :)
Kiitos, anteeksi ja näkemiin Espanja, oli hauska tutustua :)
- Tytti
