Aurinko, röhkivä koira, kiinalainen ruoka ja tuliainen

Holahola!

Olen nyt päivän kirjoituksen kanssa vähän normaalia aikaisemmassa, koska menen Espanjan aikaa seitsemäksi nettipaikkaan tunniksi, olen nimittäin sopinut webkamera-treffit . ;) Selitänpäs nyt tekstin otsikon sanoja vähän laajemmalta pohjalta :D

Heräsin tänään ensimmäisen kerran vasta vartin yli 9 ja olin harvinaisen ylpeä itsestäni. Jatkoin kuitenkin unia sinne 10 asti vielä. Kun kömmin olohuoneeseen, huomasin ikkunasta jotakin valoisaa. Sitä kutsutaan auringoksi! Aurinko tosiaan paistoi täydeltä terältään ja lähdinkin sitten heti aamupuuhieni jälkeen ulos. Kävin kävelemässä keskustassa katsomassa missä netistä katselemani kuntosali sijaitsee. Kuntosalille on tosiaan n. 20min kävelymatka tästä kämpältämme, ja sinne on helppo löytää. Ainut mistä en pidä kuntosalin sijainnissa, on että se on eräänlaisella ”sivukujalla”. Sieltä on kuitenkin helppo kävellä nopiaa rantabulevardille, jossa liikkuu aina väkeä. Uskonpa siis että lähden koittamaan kuntosalia ensi viikolla.

Käytyäni katsastamassa kuntosalin, kävelin takaisinpäin rantabulevardia pitkin. Olin päättänyt jääkaappini tyhjyyden takia hakevani tänään take away-ruokaa läheisestä kiinalaisesta. Kiinalainen oli kuitenkin vielä kiinni kun pääsin sen luokse, mutta eipä hätäpäivää! Olin nimittäin varautunut tähän nappaamalla laukkuuni mukaan kirjan, ja meninkin lueskelemaan sitä aurinkoiselle rannalle. Istuskelin bulevardin ja hiekan erottavalla kiviaidalla ja ohitseni menikin vähän vaikka minkämoista kulkijaa. Hauskimmaksi ohikulkijaksi nimitän pienen koiran, joka veti hihnassa niin kovaa, että sen hengitys kuulosti aivan possun röhkimiseltä! 8D Lueskeltuani rannalla n. puolitoista tuntia, lähdin katsomaan josko kiinalainen olisi jo avautunut. Se olikin avautunut, ja tilasin itselleni mukaan kanaa hapanimelä kastikkeella. Tämä kiinalainen oli siitä erikoinen, että riisi piti tilata ateriaan erikseen.

Kämpälleni palatessani aloitin ateriani syömisen ohessa katsomaan legendaarista Fer and Loathing in Las Vegasia . Ja pakko sanoa, että olin kyllä hieman pettynyt. En saannut elokuvasta oikein mitään irti ja odotin sen loppua vain kokoajan. Johnny Depp veti kyllä roolinsa moitteettomasti, pisteet siitä. Elokuvan lopulta loputtua, en jaksanut istua enää sisällä. Lähdin siis ulos kiertelemään katuni lähikauppoja ihan vain katselumielessä. Löysin kuitenkin sattumalta läheisestä jo monesti vierailemastani kiinakaupasta reissun ensimmäisen ostetun tuliaisen! Tämä tuliainen tulee rakkaalle Sako koiralleni :) Kierreltyäni aikani palasin kämpille lukemaan vielä vähän kirjaa, ja katselemaan musiikkikanavaa. Sitten lakkasin kynnet, tiskasin ja aloin kirjoittamaan tätä blogikirjoitusta jotta sen julkaisu ei menisi kovin myöhäiseen iltaan, ja jotta minun ei tarvitsisi kirjoittaa tätä nettipaikassa.

Vielä olisi tunti ja vartti aikaa ”treffeihin”, joten taidan syventyä vielä hetkeksi kirjan lukuun, ja häippäisen sitten nettikahvilaan. Mutta tosiaan, leppoinen sunnuntai alkaa olla takanapäin, ja huomenna alkaakin sitten taas reipas työviikko.

Huomiseen asti siis, Moido! :)

- Tytti

Havaintoja Espanjasta:

• Espanjalaiset koirat osaavat röhkiä.
• Fuengirolan keskusta on paljon karumpaa esim. katukivetykseltään, mitä esim. Los Boliches.
• Espanjalaisen kiinalaisen ravintolan kana-hapanimeläkastikkeella ei ole yhtä hyvää mitä suomessa!
• Lähipuodeissa on aivan liikaa kaikkea kivaa, tässä ehkä isoin syy miksi olen saanut hillittyä itseni (vielä) ostoksilta. Liikaa valinnanvaraa!!!
• Legendaariset elokuvat eivät ole aina maineensa väärttejä.