Viikon keskimmäinen päivä

Heissansaa!

Täällä Tytti. Missäs persoonassa tänään kertoisin iltasadun.. no ei vaiska! :D Jospa leikkisin tänä päivänä normaalia ja kertoisin päivästäni ihan kiltisti.

Eli tänään heräsin aivan normaalisti ja tein aamurutiinit kotona. Sitten lähdin töihin ja tein aamurutiinit sielläkin nopsaa, koska olin sopinut Hennan ja Miran kanssa tapaamisen bussipysäkille puoli 10 koska olin menossa hakemaan joulumuisto vihkoa Suomelasta, eli Hennan ja Miran työpaikalta. Vihko oli siellä siis siksi, että porukka saisi vapaa-ajallaan kirjoittaa joulumuistojaan sinne lehdessä julkaistavaksi. Ensin kuitenkin lähdin hakemaan nopsaa aamukahveja porukalle. Olin mykistyä kauhusta kun saavuin vakikahvilamme ovelle, ja huomasin lapun jossa luki: Closed on Wednesday 24.11! Apuapua mitä teen! Porukka odottaa aamukahveja ja vakikahvila on kiinni! Neuvokkaana tyttönä menin kuitenkin läheiseen espanjalaiseen kahvilaan, ja tilasin porukalle aamukahvit sieltä sitten. Aamupalaksi tarkoitetut ruisleivät jäi kylläkin tuolla reissulla ostamatta.
Sitten lähdin hakemaan tätä kuuluisaa vihkosta Suomelasta, johon olikin yllättävän pitkä kävelymatka! Sieltä tullessa kävin suomalaisessa leipomossa hakemassa porukalle tilatut aamuruisleivät, ja annoin sinne minun ja suvin jouluruokien ennakkotilauskupongin. Nyt meille on tulossa 3kg valmiiksi paistettu kinkku, pipareita ja glögiä J Sitten menin takaisin toimistolle, ja lähdin saman tien takaisin leipomolle! Sovimme nimittäin että veisin päivän aikana tämän kuuluisaakin kuuluisamman joulumuisto vihon pariin suomalaiseen paikkaan vierailulle. Sitten menin työpaikalle jossa oli vähän leppoista koska hommaa ei oikein tuumannut riittää. Pelasin siis pasianssia. Kävin vielä päivän aikana viemässä vihon toiseen paikkaan, hakemassa pomolle ruokaa, hain vihon pois, kirjoitin jutun puhtaaksi ja punnitsin postiin lähteviä paketteja. Päivä menikin siis suhkot leppoisasti. Piti vielä mainita harvinaisen ärsyttävästä jutusta toisessa paikassa, mihin vein vihon. Siellä istui pöydissä isompi miesporukka päiväkahveilla, ja päätin sitten nätisti kysyä heiltä onko heillä joulumuistoja kerrottavaksi. Nämähän sitten vain nauroivat minulle päin naamaa ja heittivät joulumuistoksi läppää, mm. ”Jouluisin en voi mennä mereen uimaan, koska sinne lisätään suolaa!” … On todella rasittavaa kun ihmiset nauraa sulle, kun yrität vain parhaasi mukaan tehdä työtäsi. Hillitsin kuitenkin itseni, ja hymyilin aivan pokkana.

Kotiin tullessani lämmittelin ruokaa, pelasin pasianssia ja aloin taas datalemaan. Nenä jäätyy btw!

Tulee täällä siis nähtyä myös toimittajan työn varjopuolia :D

Nyt kuitenkin, huomiseen!

- Tytti

p.s. TÄÄLTÄ SAA KITKATTEJA !!! NAMNAM