Hyvvää iltaa!
Saavuttiin ihan tässä juuri takaisin kotiin Sevillan reissultamme, jolla olemme olleet kokopäivän. Kuten otsikko kertoo pidin kaupungista todella, ja nyt taisin löytää sen Espanjankin vihdoin. Emme nimittäin kuulleet koko reissun aikana sanaakaan Suomea! Hallelujah! Tutustuimme myös mm. Sevillan härkätaisteluareenaan ja siellä sijaitsevaan museoon ja kävimme myös tutustumassa maailman isoimpaan goottilaiseen temppeli katedraalin. Matkamme kuljimme tänään junalla ja bussilla. Kotiin palatessamme postilaatikon vieressä minua odotti mukava yllätys. Mutta, mitäpä jos tarkennettaisiin!
Aamulla neljän kännykkämme herätyskellot alkoivat melkeinpä yhtä aikaa armottomasti soida kello seitsemän. Raahauduimme Suvin kanssa ylös, ja teimme aamutoimet nopeaan tahtiin. Juna-asemalla olimme ennen kahdeksaa, ja tapasimmekin siellä tuttuni. Nimittäin työpaikkamme vakikahvilan omistajan! Hän oli menossa lentokentälle, ja juttelimmekin hänen kanssaan juna-matkan ajan. On oikeasti todella outoa, kun alkaa olemaan jo tuttuja täällä :D
Meidän pääte-asemalle Malagassa, huomasimme että kello oli jo melkein yhdeksän, joten meillä tuli hieman kiire bussiasemalle. Onneksi juna-asemalla oli hyvät opasteet bussi-asemalle, ja lippujenostokin onnistui jonosta huolimatta sutjakkaasti. Linja-autossa nukahdimme Suvin kanssa varmaan alta aikayksikön, ja minä nukuin bussimatkasta noin. 1-1½ H ja Suvi 2 H :D Bussimatka Sevillaan kesti n. 3H
Paikanpäälle olimme aivan hukassa, joten lähdimme etsimään paikkaa josta voisimme ostaa kartan. Paikkaa ei tuumannut kuitenkaan millään löytyä. Kiertelimme katuja ja kauppoja n. 2H ennenkä löysimme kiskan josta saimme ostettua kartat. Päätimme lähteä keskustaa kohti. Matkalla huomasimme kuitenkin viitan kohti härkätaistelu areenaa, ja koska emme olleet semmoisella ennen käyneet, päätimme lähteä vilkaisemaan sitä! Matkalla meille kaupattiin mm. turistibussi kierrosta, joka olisi maksanut 16€, ja hevoskärry ajelua Sevillan tunnetuimpien nähtävyyksien ympäri – uskokaa tai älkää – 50€!!! Kuka hullu maksaa siitä noin paljon?!
Yksi söpöimmistä asioista vähään aikaan minkä olen nähnyt, oli silta jonka ylitimme matkalla keskustaan. Sen kaiteiden putkiin oli kiinnitetty ehkä jopa satoja munalukkoja, joihin rakastavaiset ovat merkinneet nimensä. Niitä oli oikeasti mielettömän paljon! Lukot symbolisoivat ikuista rakkautta. En ollut ikään ennen nähnyt tällaisia, Suvikin oli tiennyt näistä aikaisemmin!
Kun pääsimme härkätaisteluareenalle, huomasimme että ihmisiä odotti sisäänpääsyä, ja portit avattiin melkein heti sen jälkeen. Menimme katsomaan kuinka paljon sisäänpääsy maksaa, ja koska se oli vain 6€, ajattelimme että tämä on ohittamaton juttu. Menimme siis mukaan kierrokselle, jossa ensiksi käsiteltiin härkätaistelumuseon esineiden avulla härkätaistelun historiaa ja piirteitä. Lopuksi pääsimme vielä tutustumaan härkätaisteluareenaan. Kierros oli mielestäni todella mielenkiintoinen, ja monet mielikuvistani osoittautuivat vääriksi! Yleinen mielikuva on että areenalla on vain matadori kirkkaanpunaisen kankaan kanssa, ja härkä. Oikeasti härkätaistelussa on kolme matadoria, jossa on jokaisella oma roolinsa, ja kangas on pinkki! Lisäksi areenalla on nähty myös mm. hevosia, kissoja ja koiria. Lisäksi matadori sai härän tapettuaan palkinnoksi taitojensa mukaan tavallaan ”pisteitä”. Eli yhden korvan, kaksi korvaa, tai korvat ja hännän. Itse en menisi härkätaistelua katsomaan, mutta oli mielenkiintoista kuulla sen ”säännöistä” ja historiasta.
Sieltä jatkoimme syvemmälle keskustaan päin etsimään ruokapaikkaa, koska vatsojamme kurni jo. Ruokapaikkaa jossa olisi menu myös englanniksi, ja hieman pienemmät jonot sai etsiä vähän aikaa. Päädyimme ottamaan vain perinteiset espanjalaiset kinkkuleivät. Tarjoilussa oli se erikoista, että täälläpäin leivän mukana tulee myös aina sipsejä! Leipä oli melko hyvä, jos ei oteta huomioon lihan sitkeyttä. Välillä joutui jopa auttamaan vähän käsillä, että sai edes kinkun palasiksi! Viereisessä pöydässä oletettavasti brittiläinen nainen katsoi touhujamme hieman nyrpeänä…hups :D Leipä ei kuitenkaan vienyt nälkäämme, joten menimme vielä toiseen paikkaan jäätelölle.
Ruokailuhetkemme jälkeen suuntasimme tutustumaan katedraaliin. Yleisölle oltiin suotu melko pienet osat nähtäväksi. Näimme yhden alttarin, pyhimysten patsaita, ja kirkon oman seimiasetelman. Pakko myöntää että vaikka katedraali on komea ilmestys ulkoapäin kokonsa ja näönsä puolesta, ei tämä mielestäni Notredamen katedraalia millään silti voittanut.
Katedraalilta jatkoimme vielä enemmän keskustaan. Katselimme maisemia ja imimme Sevillaa itseemme. Meille yritti joku nainen tunkea väkisin käteen jotakin ”rakkaudenrisuja” , ja hän otti jopa käteni käteensä. Kerkesin kuitenkin onneksi vetäistä käteni nopeaa pois, ja lähdimme pois. Nämä risu/ruusukauppiaat ovat nimittäin todella ovelia taskuvarkaita. Tämäkin nainen varmaan havitteli sormessani olevaa sormusta. Hiiteen tuommoiset sanon minä. Mur!
Päätimme vielä ennen takaisin bussiasemalle lähtöä käydä katsomassa Plaza de Espanaa, eli puoliympyränmuotoista aukiota jossa on komeat 1929 rakennetut linnakkeet, suihkulähteitä, lampi ym. Paikka oli kaunis, mutta emme kerenneet siihen pikaista kuvausta enempää tutustumaan, koska meidän piti lähteä parin kilometrin kävelylle takaisin kohti bussiasemaa.
Matkalla bussiasemalle vatsamme kurnivat edelleen ja rakkomme paukkuivat, joten päätimme pysähtyä nopeille euron juustohamppareille ja pissituokiolle McDonaldsiin. Haimme myös hieman lisää matkajuomista supermarketista. Bussimme lähti tasan kello 18 reikä reikä, ja kuten arvata saattaa aamuisesta herätyksestä, sammuimme kuin lyhdyt bussissa. Malagassa olimme n. varttia vaille 9, ja menimme nopeaa juna-asemalle. Ehdimme juuri sopivasti Fuengirolaa kohti menevään junaan, ja junamatkaa kotiin kesti vielä puolisen tuntia.
Kun pääsimme kotiovelle, huomasin postilaatikon alla marimekon kuosilla varustetun pahvipaketin. Siinä luki nimeni! Jeijjjj! Isosiskoni 11.12 lähetettä paketti oli vihdoin saapunut perille! Paketti sisälsi mm. joulkarkkeja, keksejä, elokuvan ja mahdottoman söpön joulukortin jossa oli siskoni lapset. Kiitoksia kovasti! Paransi päivää vielä kummasti lisää! :)
Yhteenveto: Sevilla todellakin ansaitsee maineensa yhtenä maailman kauneimmista kaupungeista. Siellä sain vihdoin tunteen että olen oikeasti Espanjassa. Härkätaisteluareenaan tutustuminen oli todella mielenkiintoista, vaikka en muuten härkätaistelua kannatakaan. Pakko myöntää että Sevilla taisi nyt vetäistä Fuengirolalta jalat alta.. Tai tätä nyt on hieman vaikea verrata, koska Fugessa olen kuitenkin asunut kuukauden, ja Sevillassa viettänyt vain päivän. Pidin kuitenkin kaupungista todella, ja voisin kuvitella vierailevani siellä uudelleenkin joskus hamassa tulevaisuudesssa.
Tulipas pitkä vuodatus tältä päivältä! Huomenna olisi luultavasti tiedossa Fuengirolaan vesisateita, joten päivä menee nukkuessa, dataillessa ja elokuvia katsoessa.
Huomiseen asti, Adiós!
- Tytti
p.s. Kuvia tiedossa mahdollisesti huomenna tähän postaukseen, tai sitten jos niitä tulee hirmuisasti niin teen niistä vielä oman postauksen. :)
Havaintoja Espanjasta:
- Miksi en ole tiennyt tuosta rakastavaisten lukkosysteemistä! Silta sai heti aivan uuden merkityksen, kun rupesi tarkemmin katsomaan kuinka paljon niitä lukkoja siinä olikaan kiinni. :)
- Espanjalaisille ominaista: Jalkakäytävän valtaaminen. Espanjalaiset kävelevät kaduilla leveäsi ja röyhkeästi, aivan kuin omistaisivat sen, eivätkä todellakaan väistä vastaan tullessa.
- Bussilla matkustaminen oudossa maassa on ehkä vielä mukavampaa mitä junalla, koska bussista näkee paremmin maisemia, ja saa kuvattua paremmin.
- Espanjan posti = HIDAS
- Oli ihanaa, kun ei kuullut sanaakaan suomea Sevillassa. Se auttoi saamaan enemmän irti paikasta kulttuurinkin puolesta mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti