maanantai 20. joulukuuta 2010

Päivä jolloin melkein satoi


Holahola! Tuumasin jo nukahtaa sohvaan nojatessani joten ajattelin että ehkä olisi ihan hyvä kirjoittaa uusin blogikirjoitus vielä kun olen hereillä olevien kirjoissa. Sain todeta tänä maanantaina saman asian mitä muutamana muunakin maanantaina, nimittäin päivä meni nopiaa. Juurihan vasta heräsin, ja nyt ulkona on jo aivan pimiää.Vettä ei ole vielä kerennyt tulla kunnolla, ainoastaan pieniä pisaria - ja tätähän en laske satamiseksi.

 Aamulla herääminen onnistui yllättävän helposti, ja suihku virkisti minut lopullisesti lähtemään reippaana töihin. Töissä sain istua jonkin aikaa portailla, koska ketään ei ollut kerennyt tulla paikalle. Työt alkoivat heti kun pääsimme sisälle, nimittäin lehtien pussitusta oli jatkettava, koska ne piti saada kello kahdeksi valmiiksi. Tällä kertaa tämä ei kuitenkaan onnistunut, koska lehti oli menossa painoon ja oli paljon siihen liittyvää muuta hommaa. Itselläni tähän kuului kultuurishokki-jutun psykologi osuuden puhtaaksi kirjoittaminen. Huomenna saan aloittaa taittamaan juttua, koska tällä hetkellä se ei vielä toimi koneellani. Se kuitenkin korjataan huomenna heti aamusta. Päiväni koostui oikeastaan suurimmaksi osaksi vain jutun kokoamisesta, ja pussittamisesta. Kävin kylläkin puolenpäivän aikoina hakemassa porukalle lounastarpeita mercadonasta, ja loppupäivästä veimme toisen harjoittelijan kanssa lehtiä suomalaisiin yrityksiin. Työpäivä oli hujauksessa ohi, mutta siitä jäi hyvä mieli :) Olen pyrkinyt kehittämään mm. kirjoitustaitoani tämän työharjoittelun aikana, koska ala kiinnostaa minua todella. Tänään kysyinkin toimittajaltamme vinkkejä kirjoitustapaani, ja sain hyviä vinkkejä. Iltapäivällä kun olimme jakamassa lehtiä, Suvi tuli meitä vastaan ja kertoi menevänsä tunniksi nettipaikkaan. Suuntasin siis häiritsemään häntä töiden jälkeen. 

Kävin siis katsomassa Suvia nettipaikassa, ja menin sitten kotiin laittamaan ranskalaisia ja kalapuikkoja uuniin. Koitin samalla saada tuskissani pyykinpesukonetta päälle, kun oveemme koputettiin. Menin avaamaan oven ja siellä seisoi hieman vanhempi mies, joka puhui englantia. Hän kertoi minulle että on naapurimme yläkerrasta, ja kysyi tuleeko meillä vettä ollenkaan. Samassa tajusin miksi en saanut pyykinpesukonetta päälle. Koska täällä on paljon tietöitä nyt, ilmeisesti koko talomme vesi oli katkaistu tai siellä oltiin möhlitty jotain.  Hän halusi kuitenkin vain ilmoittaa että oli soittanut vesikeskukseen tai jonnekkain, ja vedet palautuisi tunnin kuluttua. (=Espanjaksi sanottuna, kahden tunnin kuluttua tai seuraavana päivänä.) Lisäksi hän yritti sanoa nimeäni kovasti, mutta konsonantit yhdistettynä y-kirjaimeen taisivat olla tälle britille liikaa :D Vedet palasivat onneksi n. kahdessa tunnissa. Ranskalaiset eivät tuumanneet millään paistua uunissa, ja ne olivatkin siellä kaksi tuntia. -.-’ Ei ollut yhtään hotkimis fiilis kun sain ne lopulta ulos uunista. Ruuan jälkeen alkoi ramasemaan siihen malliin, että tuumasin nukahtaa sohvalle. Sain kuitenkin itseni ravisteltua hereille, jotta pääsisin datailemaaaaan!
Huomenna on töissä paljon harjoittelua edessä, hyvä niin! ;)

Huomiseen!

- Tytti

Havaintoja Espanjasta:
  • Maanantait ovat jostakin syystä hyvin armollisia täällä,  ne vain hujahtavat ohi!
  • Meidän uuni on kakka.
  • Tuttu sanonta Espanjassa: ”Mutta mehän olemme Espanjassa.” Ja kaikkihan tietävät mitä se tarkoittaa :D
  • Tytti tuntuu olevan harvinaisen vaikea nimi lausuttavaksi ;D xD
  • Huomenna vuorossa osa 1 sarjasta, Tytti ja taittotaidot.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti